Kuvassa kirsikan kukkia.
Kolumni Turun Sanomissa 19.5.2023

Nuori kesäteologi oli saanut elämänsä ensimmäisen oman alan kesätyöpaikan Pohjois-Savosta. Ensimmäinen vierailu seurakuntalaisten kodissa jännitti. Asiaan kuuluvasti hän esitteli itsensä ovella. Talon isäntä vei hänet onnellisena olohuoneeseen, haki laatikollisen kiviä ja asetteli ne huolellisesti pöydälle. Kohta puoliso saapui paikalle ja päivitteli suureen ääneen: ”Ei se oo mikkään geoloogi vaan teoloogi”. Taloon oli odotettu jo pidemmän aikaa vierailulle geologia.

Seuraavassa kodissa hän päätti esitellä itsensä kesäpappina, jotta tällä kertaa säästyttäisiin väärinymmärrykseltä ja kivien katselulta. Nyt talon emäntä löi jo ovella käsiä yhteen ja päivitteli: ”Voe, voe, pappi tulloo, eikä oo ies pulloo pöydässä”. Autolla liikkeellä oleva nuori teologi, joka ei alkoholia käyttänyt, säikähti. Vähitellen helpotti, kun hän ymmärsi, että Savossa pulla on pulloo.

Tulevina viikkoina moni nuori aloittaa elämänsä ensimmäisessä kesätyöpaikassa. Kesätyöpaikkoja on ollut haussa ennätyksellinen määrä, silti moni jää ilman työtä. Jo pelkkä työhaku on nuorelle iso oppimisprosessi. Työelämästä ja työantajasta kertoo paljon se, miten kesätyöpaikkojen täyttö hoidetaan ja kuinka siitä nuorille työhankijoille viestitään.

Työuraansa aloittavan nuoren elämän näkökulmasta ensimmäisellä työpaikalla on väliä. Ensimmäiset työpäivät jännittävät ja kokemukset jäävät vahvoina mieleen: innostus, jännitys, epävarmuus ja onnistumisen ilo. Nämä kokemukset opettavat itsestä ja siitä, miten toisten kanssa toimii. Haastavat asiakaspalvelutilanteet ja hyvät kohtaamiset muovaat meitä ja vaikuttavat myös siihen, mitä kohti opiskeluissaan tai tulevissa työpaikoissaan nuori suuntautuu.

Nuoret kesätyöntekijät ovat työpaikoillaan tärkeitä. He tuovat mukanaan tuoreet silmät ja uusien sukupolvien näkökulmat, mutta kokeneita he eivät ole. Jotta kokemusta kertyy, täytyy ensin suostua olemaan aloittelija, niin kuin jokainen meistä on ollut. Alkuun harjoitellaan työelämätaitoja, mutta myös uudet ammattilaiset, kuten hammaslääkärit, sähköasentajat, tarjoilijat, kaupan myyjät, kätilöt ja papit ovat tässä samalla viivalla. Ensimmäinen paikattu hammas, vihitty pari tai korjattu auto jää mieleen.

Samalla kun nuoret opettelevat työpaikalla tarvittavaa osaamista, oppivat he myös työelämän pelisääntöjä. Toimiiko perehdytys? Maltetaanko neuvoa ja kohdataanko ystävällisesti? Miten toimitaan, kun asiakas on eri mieltä tai epäreilu? Kuka on tukena silloin, kun tekee virheen? Miten ylipäätään puhumme työstä?

Esihenkilön kannustava tai lannistava vuorovaikutus jättää jälkensä siihen, miten nuori työelämän ja oman paikkansa siinä kokee. Myös työkavereilla on suuri vaikutus. Nuori aistii työpaikan hyvän ilmapiirin, työkavereiden reiluuden ja ystävällisyyden, mutta myös huonon kohtelun. Jos haluat tehdä jotain yhteiskunnallisesti merkittävää, ole nuorelle hyvä kokenut työkaveri!

Jossain työpaikoilla aloittelijat saavat käyttöönsä rintamerkin, joka kertoo, että työntekijä on vasta perehtymässä tehtäviinsä. Aina aloittelijaa ei tunnista nuoresta iästä. Moni vaihtaa alaa ja opettelee uutta ammattia silloin, kun elämänkokemusta ja työhistoriaakin on jo paljon takana. Pari viikkoa sitten Turun tuomiokirkossa oli diakonian- ja pappisvihkimys. Uusia pappeja vihittiin kymmenen ja diakoneja kolme. Nuorimmalla ja vanhimmalla papiksi vihittävällä oli ikäeroa melkein neljäkymmentä vuotta.

Myös tänä kesänä ensimmäisissä työpaikoissa syntyy kohtaamisia ja tilanteita, jotka jäävät mieleen ja joita muistellaan. Jospa ne ovat opettavaisia ja hyviä, sillä tulevaisuuden työelämä tarvitsee nuoriamme.