Kolumni Helsingin Sanomissa 28.3.2023

Sotien jälkeen Suomi oli raunioina. Ruoasta ja vaatteista oli suuri pula. Luovutetusta Karjalasta asutettiin eri puolille maata 400 000 evakkoa.

Näihin aikoihin, vuonna 1947, perustettiin Kirkon Ulkomaanapu toteuttamaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kansainvälistä diakoniaa. Näin evankelis-luterilainen kirkko liittyi osaksi kirkkojen kansainvälisen avun verkostoja ja avustusjärjestelmää.

Alkuun Suomi oli kuitenkin itse apua tarvitseva maa. Kirkon Ulkomaanavun kautta hallinnoitiin muualta suomalaisten avuksi lähetettyä tukea. Sotien runtelemaan maahan tuotiin rahaa, vaatteita ja ruokatarpeita esimerkiksi Yhdysvalloista, Ruotsista ja Tanskasta.

Hätäavun lisäksi tavoitteena oli vahvistaa suomalaisten taitoja auttaa itse itseään. Muiden tuella Suomi toipui sodasta ja avunsaajasta tuli vähitellen avunantaja. Jälleenrakennuksen päästyä vauhtiin suomalaiset alkoivat kerätä varoja hädässä olevien auttamiseksi myös Suomen ulkopuolella

Tänään Kirkon Ulkomaanapu on Suomen suurin kansainvälisen avun toteuttaja ja Suomi maailman onnellisin maa. Suomalainen poikkeuksellinen hyvinvointi on ei olisi syntynyt käpertymällä sisäänpäin. Onnistuimme yhteistyössä muiden kanssa.

Nykyään maailma on entistäkin keskinäisriippuvaisempi. Suomi on maailmanlaajuisesti pieni toimija, joka ei pärjää ilman rajat ylittävää yhteistyötä. Eristäytyminen ei ole mahdollista monimutkaisessa maailmassa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Suomalaista hyvinvointia haastavat väestön ikääntyminen, työvoiman turvaaminen ja ihmisten yksinäisyys. Mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet niin paljon, että seuraavan pandemian ennustetaan olevan mielenterveyden pandemia. Seuraukset tuntuvat tämän päivän lasten ja tulevien sukupolvien elämässä.

Nuoret ovat maailman muutosvoima ja tulevaisuus. Maailman työikäisistä suuri osa asuu Afrikassa, jonka väestöstä yli 60 prosenttia on alle 25-vuotiaita. Määrän odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Samaan aikaan länsimaissa väestö ikääntyy ja työvoimapula kasvaa.

Aikamme polttavimpia globaaleja kysymyksiä on, mitä nuorille Afrikassa tapahtuu. Jos nuorilta puuttuu tulevaisuushorisontti ja polku eteenpäin, vaarana on turhautumisen, väkivallan ja rauhattomuuden lisääntyminen.

Tällä hetkellä vain pieni osa afrikkalaisista nuorista pääsee jatkamaan opiskelua peruskoulun jälkeen. Afrikassa asuvien nuorten koulutuksen ja toimeentulomahdollisuuksien tukeminen vaikuttaa myönteisesti myös Euroopan ja koko maailman tulevaisuuteen.

Afrikka on myös yksi maailman nopeimmin kasvavista talousalueista. Maailman valtojen taistelussa on tärkeää, että niin Suomi kuin muut länsimaat tukevat demokratiakehitystä ja kansalaisyhteiskunnan toteutumista Afrikassa. Tehokas keino yhteiskuntarakenteiden turvaamiseksi on koulutus sekä uusien teknologioiden tuki, jotka johtavat työllistymiseen ja toimeentuloon.

Ilmastonmuutos, sota ja nälkä tuovat kärsimystä ja epätoivoa monen ihmisen elämään. Eniten kärsivät haavoittuvammassa asemassa olevat. Yhteisessä maailmassa heijastusvaikutukset tuntuvat ja vaikuttavat arkeemme myös Suomessa.

Meitä on autettu silloin, kun me emme selvinneet yksin. Nyt Suomella on mahdollisuus osaltaan olla vahvistamassa rauhantyötä, ratkaisemassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon seurauksia ja poistamassa eriarvoisuutta maailmasta.

Suomen tulee vahvistaa pitkäjänteistä globaalia yhteistyötä tilanteessa, jossa köyhyys on kääntynyt maailmanlaajuisesti kasvuun, ilmastokriisi uhkaa ruokaturvaa ja kansalaisyhteiskunta sekä demokratia ovat monessa maassa uhan alla.

Mikään maa ei onnistu yksin, mutta jokaisen tulee tehdä oma osansa. Toivoa on, sillä globaalilla yhteistyöllä on saatu aikaan valtavia parannuksia ihmisten elämään.

Auttaa pitää, koska se on oikein.