Keskiaikainen ja nykyaikainen

Tällä viikolla olen tehnyt ensimmäisen piispantarkastuksen Säkylä-Köyliön seurakuntaan. Samoille seuduille, missä Suomen ensimmäisen piispan kerrotaan saaneen surmansa Köyliönjärven jäällä. Etukäteen mietitytti, jääköhän minusta jäljelle muuta kuin sormi.

Ennen varsinaisten piispantarkastusten aloittamasta tutustuin vastuullani oleviin seurakuntiin vapaamuotoisemmin, ilman tarkastuksen katsetta. Piispan seurakuntiin tekemien tarkastusmatkojen historia nimittäin on pitkä. Kun siihen perehtyy, ymmärtää, kuinka syvältä nousevat erilaiset niihin liittyvät tunteet ja tarinat.

Kristinuskon levitessä Pohjoismaihin roomalaiskatolisessa kirkossa oli jo luotu osaksi kirkon hallintoa tarkastusjärjestelmä. Piispan tehtäviin kuului hengellisen elämän ja opettamisen lisäksi seurakuntien hallinnollinen valvonta. Jotta piispa pystyi hoitamaan tehtäväänsä, hänen oli kierrettävä seurakunnissa. Varhaisimmat tiedot pohjoismaisista piispantarkastuksista löytyvät Ruotsista 1100-luvulta.

Piispantarkastukset ovat puhututtaneet aina. Keski-ajalla keskustelua herätti seurueen laajuus ja tarkastuksen pituus. Seurueiden kokoa yritettiin rajoittaa, jotta kestitseminen ja yläpito eivät tulisi seurakunnille kohtuuttoman raskaaksi. Säädöksillä määrättiin, että tarkastus ei saanut kestää neljää päivää kauempaa ja ilmoitus tarkastuksesta tuli lähettää kuukautta aiemmin.

Reformaation jälkeen tarkastusääntöjä uudistettiin. Piispantarkastuksessa tuli käydä läpi muun muassa kirkon tilit, tiedot vihityistä, kastetuista ja kuolleista, rippikirja ja seurakunnan rakennustyöt. Sen jälkeen keskityttiin seurakunnan hengelliseen elämään ja arkeen. Kirkkolakiin tarkastusäännöt saatiin vuonna 1600-luvun lopulla ja piispantarkastus vakiintui kaksipäiväiseksi.

Tarkastusten historia osoittaa, että niin kauan kuin Suomessa on ollut järjestäytynyttä kirkollista elämää, piispa on kiertänyt seurakunnissa. Maailman muuttuessa seurakuntien elämää on uudistettu ja seurakuntamatkoilla piispat ovat johtaneet muutosta. Piispantarkastusten historia painottaa tarkastusta ja valvontaa. Samalla tarkastusten sisällöt kertovat, että seurakuntien arkinen elämä, sen ilot ja huolet ovat olleet läsnä alusta asti.

Vuosisadat ovat muuttaneet kirkon elämää. Myös piispantarkastuksen luonne on muuttunut. Yhä edelleen piispantarkastus on yksi laissa säädetyistä piispan tehtävistä ja tavoista, joilla johtaa seurakuntien työtä. Tänään tarkastuksen rinnalla korostuvat seurakuntien tukeminen ja yhteinen tulevaisuustyöskentely.

Tarkastukset ovat aina seurakunnan näköisiä. Säkylä-Köyliön seurakunnan piispantarkastuksessa haluttiin kiinnittää erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin. Teema valikoitui Yhteisvastuukeräyksestä, joka tänä vuonna auttaa nuoria, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä ja ovat vaarassa syrjäytyä. Kokosimme yhteen eri tavoin lasten ja nuorten hyväksi toimivia verkostoja. Mietimme yhdessä, miten koko kylä voisi kantaa huolta ja vastuuta Säkylä-Köyliön alueen lapsista ja nuorista.

Vaikka piispantarkastuksen historia on pitkä, tässä tarkastuksessa katse oli tulevaisuudessa ja tulevissa sukupolvissa. Kun kuuntelin kunnan, seurakunnan ja järjestöjen ihmisiä, jotka suunnittelivat yhdessä kylämummoloita, nuokkari-iltoja ja lapsiperheiden arkisen avun muotoja, mietin, kuinka suuri on ihmisten yhteen tulemisen voima. Suotta ei piispan sauvassa lue ohjeena kantajilleen: kerää kokoon, tue ja kannusta.