Turun Sanomien kolumni 28.8.2026

Suomi valmistautuu vaalitalveen. Puolueet rakentavat ohjelmiaan, ehdokkaita julkistetaan ja keskustelu yhteisestä tulevaisuudesta vilkastuu kevään eduskuntavaaleja kohti. Sitä ennen käydään kuitenkin toiset vaalit. Niistä puhutaan vähemmän, vaikka myös niiden merkitys on suuri.

Marraskuussa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa järjestetään seurakuntavaalit. Ehdokasasettelu päättyy syyskuun puolessa välissä ja ehdolle voivat asettua täysi-ikäiset, konfirmoidut kirkon jäsenet. Seurakuntavaalit ovat ainoat Suomessa pidettävät vaalit, joissa jo 16-vuotiaat saavat äänestää.

Seurakuntavaaleissa vaikuttamista voi opetella jo nuorena. Tämä on tärkeää aikana, jolloin kannamme huolta demokratian kriisistä. Äänestämällä ja vaikuttamalla nuoret voivat oppia päätöksentekoa ja vastuunkantoa käytännössä. Demokratia ei kuitenkaan synny vaalipäivänä. Ymmärrys demokratian merkityksestä kasvaa vähitellen tilanteissa, joissa huomaa, että omalla näkemyksellä on merkitystä.

Seurakuntavaalit ovat yhtä aikaa tärkeät paikalliset vaalit, mutta myös arvovaalit. Äänestämällä voi vaikuttaa siihen, että päätöksenteossa kuuluu eri-ikäisten, eri tavoin ajattelevien ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ääni.

Nuoria päättäjiä on kirkossa liian vähän. Vuoden 2022 seurakuntavaaleissa alle 30-vuotiaita ehdokkaita oli vain 6,2 prosenttia ja valituista luottamushenkilöistä alle 30-vuotiaita oli 4,5 prosenttia. Valittujen keski-ikä oli 57 vuotta.

Ongelmana on tuskin nuorten välinpitämättömyys. Päinvastoin. Tänäkin kesänä yli 70 prosenttia 15-vuotiaista kävi rippikoulun. Tutkimukset ja seurakuntien arkikokemus kertoo nuorten kasvaneesta yhteisöllisyyden kaipuusta ja kiinnostuksesta hengellisyyttä kohtaan.

Vaalien alla tärkeä kysymys on, annammeko nuorille vastuuta vain nuorten asioista vai uskommeko, että myös päätöksenteossa tarvitaan nuorten näkökulmaa.

Harva lähtee ehdolle ilman kannustusta. Ratkaisevaa on, että joku pyytää mukaan. Tarvitaan rohkaisijoita, jotka muistuttavat, että jokainen konkari on kerran ollut aloittelija. Kukaan ei synny luottamushenkilöksi tai kansanedustajaksi. Jokainen on ollut joskus ensimmäistä kertaa kokouksessa. Osaaminen kasvaa tekemällä. Ennakkoäänestyspaikkoja on tärkeää viedä myös oppilaitoksiin.

Nuorten näkökulma ei tietenkään tarkoita yhtä valmista vastausta tai mielipidettä. Kaikki nuoret eivät ajattele kaikista asioista samalla tavalla, vaan myös nuorten kokemus- ja arvomaailmat eroavat toisistaan. Kaikkia nuoria yhdistää kuitenkin kokemus siitä, millaista on kasvaa aikuiseksi tässä ajassa ja etsiä yhdessä toisten kanssa merkitystä, oikeudenmukaisuutta ja toivoa.

Tarvitsemme paikkoja, joissa vastuuseen voi kasvaa. Seurakunnat ovat olleet tällaisia paikkoja sukupolvien ajan. Kokouksissa on opittu yhteistyötä, päätöksentekoa, erilaisten näkemysten kuuntelemista ja yhteisen hyvän etsimistä. Näitä taitoja yhteiskunta tarvitsee kipeästi myös tulevaisuudessa.

Demokratia vahvistuu kokemuksesta, että omalla äänellä ja mielipiteellä on väliä.