Kirkkojen ovet halutaan auki

Kirkkotilojen käytön kehittäminen ja toisaalta huonossa kunnossa olevien kirkkorakennusten kohtalo ovat olleet toistuvasti Turun Sanomien uutisten aiheina.

Kirkkotilojen monimuotoinen käyttö on ollut yksi kirkon kehittämisalue jo pitkään. Kirkon tulevaisuuskomitean 2015 mukaan kirkkotilojen monimuotoinen käyttö on avainasemassa, kun seurakuntien toimintakulttuuria uudistetaan. Samaa ajattelua jatkaa kirkon tuore Ovet auki -strategia, jonka yhtenä kärkenä on kirkkotilojen käytön uudistamisen.

Turhan usein kirkkoon saapuvaa on vastassa lukitut ovet. Seurakunnan arki on seurakuntataloissa ja virastorakennuksissa, joita ei juurikaan kunnanvirastoista erota. Elämä halutaan palauttaa toimistorakennuksista takaisin kirkkoihin.

Kirkkotilojen monipuolisella käytöllä varaudutaan myös tilanteeseen, jossa taloudellisista syistä seurakuntien kiinteistöistä joudutaan luopumaan. Rahat eivät riitä ylläpitämään nykyistä kiinteistömäärää, ja siksi huomio halutaan kiinnittää erityi­sesti arvokkaisiin kirkkorakennuksiin ja niiden ympäristöihin.

Jos kirkkotiloja ei voida käyttää toimintaa palvellen, peruskorjauksiin käytettäviä määrärahoja joudutaan arvioimaan seurakunnissa kriittisesti. Osa kirkoista on jo nyt taloudellista syistä kylmillään talvella ja remontteja on siirretty liikaa seurakunnan vaikean taloudellisen tilanteen takia. Seurakuntaliitosten seurauksena on tavallista, että yksittäisten seurakunnan vastuulla on useita arvokkaita kirkkoja.

Kiinteistöihin liittyvät seurakuntien taloudelliset haasteet, mutta niiden tulevaisuus on myös toiminnallinen kysymys. Kansainväliset kokemukset kertovat, että elämän palauttaminen kirkkotiloihin tukee seurakuntia uudistumisessa ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa.

Kirkkojen ovet halutaan auki. Se onnistuu, kun elämä palautuu kirkkoihin ja kirkkopihoille. Kirkkojen ympäristöt ovat usein paikkakunnan kauneimpia. Niissä on estetiikkaa, hiljaisuutta ja syvyyttä, mitä ihminen etsii. Kirkoista on syytä tehdä avoimia ja kutsuvia levähdyspaikkoja.

Kauniit, historialliset kirkon ovat suomalaisten aarre. Niistä on yhdessä pidettävä huolta. Yhteiskunnalta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen ylläpitoon saatava tuki kattaa pienen osan kustannuksista. Suomessa kirkkorakennuksia on noin 800, joista 550 on suojeltuja. Vuonna 2021 valtionrahoituksen avustusmääräraha on 7 miljoonaa euroa. Seurakuntien tilannetta kuvaa se, että tänä vuonna kirkkohallitukselle tuli avustushakemuksia 58 ja hakemusten kustannusarviot olivat yhteensä noin 18 miljoonaa euroa. Moni seurakunta jättää hakematta avustusta, sillä kriteerit tuen saamiselle ovat tiukat.

Ruotsissa kirkko on yhdessä valtion kanssa sopinut, että arvokkaita kirkkorakennuksia remontoidaan ”suojella, käyttää ja kehittää” -periaatteen pohjalta. Naapurissa ajatellaan, että kirkollista kulttuuriperintöä tulee vaalia ja suojella, mutta suojelemisen edellytyksenä on aktiivinen käyttäminen ja tarpeellinen kehittäminen.

Kirkollinen kulttuuriperintö on luonteeltaan ja sisällöltään ”muutosten kulttuuriperintöä”. Sen ytimeen kuuluu jatkuva muuttuminen, kehittyminen ja aikaan sopeutuminen. Tänään silmiemme edessä on vuosisatojen aikana kehittynyt ja muuttunut kirkko ja kirkon ympäristö. Historiallinen kehitys ei kuitenkaan pääty, vaan jokainen aika tuo siihen oman kerroksensa.

Myös Suomessa jatkuvuuden ja muutosten on luontevasti sovittauduttava toisiinsa. Käyttö on kirkkorakennusten parasta suojelua. Suojelu onnistuu, kun myös käyttöä uskalletaan kehittää.