Miksi Gazasta on niin vaikea puhua?

Viikko sitten Suomi heräsi surulliseen aamuun. Ampumavälikohtaus Vantaalla järkytti kaiken ikäisiä ja herätti monia kysymyksiä, sillä niin tekijä kuin uhrit ovat lapsia. Tapahtuma nyrjäytti monen perheen elämän sijoiltaan.

Meidän aikuisten, kasvattajien ja eri tavoin lasten ja nuorten kanssa työskentelevien on kysyttävä, saavatko lapset ja perheet kaiken tarvitsemansa tuen. Aikuisten vastuulla on tämän maailman lasten hyvä tulevaisuus.

Suomalaisten lasten hyvinvointi, mielenterveys ja turvallisuus edellyttävät panostuksia yhteiskunnalta. Lasten turvallisen tulevaisuuden takaamiseksi se ei riitä. Vaikka lähiympäristön merkitys on korvaamaton, tarvitaan turvallista ympäristöä laajemmin.

Väkivallanteko lapsia kohtaan täällä muistutti myös siitä, miten monet lapset elävät järkyttävän väkivallan keskellä joka päivä.

Puolen vuoden ajan olemme seuranneet Lähi-idän tapahtumia: ensin Hamasin iskua Israeliin ja sen jälkeen Israelin aiheuttamaa tuhoa erityisesti Gazassa. Lapsiuhrien määrä on valtava. Näiden kuukausien aikana Gazassa on tapettu enemmän lapsia kuin kaikissa maailman konflikteissa yhteensä neljän vuoden aikana.

Gazassa lapsia on kuollut yli 13 800 ja Länsirannalla 113. Loukkaantuneita lapsia on liki 13 000. Sodasta ja sen seurauksista kärsivien lasten määrä on suuri ja psykososiaalisen tuen tarve tulevina vuosina valtava.

Gazan humanitaarinen kriisi on lohduton. Nälänhätä uhkaa jo puolta alueen väestöä. Syntyneet lapset eivät ole normaalipainoisia, eivätkä sairaat saa tarvitsemaansa apua. Jopa 60–70 prosenttia asuinrakennuksista on tuhoutunut, myös kouluja ja sairaaloita on tuhottu. Israel estää avun saamisen alueelle.

Tuho tapahtuu silmiemme alla. Silti meidän on ollut vaikeaa puhua siitä, saati toimia. Valtioiden johtajat eivät ole saaneet aikaiseksi tulitaukoa. Myös kirkossa on oltu liian hiljaa. Israel-Palestiinan konfliktin historiasta ja nykyisyydestä on paljon tietoa, mutta sitä tulkitaan eri tavoin. Niin tutkijat kuin julkisesti kantaa ottavat leimataan nopeasti.

Jokaisen ihmisen arvo on yhtäläinen. Miksi eri osapuolten tekemät kansainvälisen oikeuden loukkaukset eivät ole samanlaisia rikkeitä?

Meidän tulee tuntea holokaustin historia ja antisemitismin eli juutalaisvastaisuuden jäljet, sen perintö ja vaikutukset toisen maailmansodan jälkeisessä eurooppalaisessa ajattelussa. Juutalaisten kokemukset ovat ylisukupolvinen trauma. Jokainen konflikti nostaa esille aiemmat kokemukset. Hamasin hyökkäyksen seurauksena juutalaisvastaiset teot lisääntyivät myös muualla Euroopassa.

Yhtä lailla tiedämme, että konfliktin juuret ovat maassa. Alueelle saapuneet juutalaiset ajoivat palestiinalaisia lähialueille pakolaisleireille ja yhä pienemmälle kaistaleelle maata. Elämän rajoittaminen, väkivalta ja sorto ovat jatkuneet pitkään. Käsillä olevan konfliktin juuret ovat myös monella tavalla eurooppalaista tekoa.

Sota ja tuhon kokemukset synnyttävät radikalisoitumisen kierteen niin Palestiinassa kuin lähialueilla. Katkeruuden ja kaunan kehä syvenee, koston kierre voimistuu.

Jotta tilanteeseen voisi löytyä ratkaisu, kansainvälinen oikeus tarjoaa siihen selkeimmän ohjenuoran. Rauha vaatii kansainvälisen yhteisön vahvaa painostusta.

Konfliktin ratkaisu ja sen poliittiset tulkinnat voivat olla monimutkaisia, mutta gazalaisten lasten kärsimys on yksinkertainen asia. Älkää näännyttäkö lapsia nälkään!

Vantaan tragedia on herättänyt tärkeän keskustelun siitä, miten voimme auttaa lapsia ja perheitä, ja miten vastuuta siitä on meillä kaikilla. Samalla se muistuttaa tarpeesta tehdä enemmän rauhan puolesta kaikkialla. Se, millä tavalla suhtaudumme lasten kärsimykseen Lähi-idässä ja muualla maailmassa, vaikuttaa siihen, millaiseen maailmaan meidän omat lapsemme ja nuoremme kasvavat.