Turun Sanomien kolumni 4.11.2026

Tänä vuonna Suomessa on vietetty Sydämen sivistyksen juhlavuotta. Juhlavuosi on tehnyt näkyväksi, miten Turun tuomiokapituli on ollut rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa jo 750 vuoden ajan. Vuonna 1276 perustettu Turun tuomiokapituli oli aikansa supervirasto, joka on tuonut nykyisen Suomen alueelle niin verotuksen kuin kirjallisen kulttuurin ja lukutaidonkin.

Professori Tuomas Heikkilä totesi juhlavuoden seminaarissa, kuinka sivistystä, onnellista yhteiskuntaa ja keskiaikaisia katedraaleja yhdistää se, että ne kaikki ovat olleet sukupolvien mittaisia rakennusprojekteja. Kölnin katedraalia rakennettiin 632 vuotta. Katedraalit eivät ole koskaan syntyneet yhden ihmisen näystä, eivätkä yhden sukupolven aikana.

Katedraalinrakentajat sitoutuivat hitaaseen ja pitkäjänteiseen työhön, jonka valmistumista he eivät itse olleet näkemässä. He tekivät vuorollaan parhaansa ja luottivat siihen, että uudet sukupolvet jatkavat siitä, mihin heidän työnsä jää.

Myös oma aikamme kaipaa katedraalinrakentajien mieltä ja katsetta. Kun yhteiskunnallista keskustelua ohjaa neljän vuoden vaalikaudet, on se helposti lyhytnäköistä. Tämän ajan ja tulevaisuuden suuret haasteet edellyttävät kuitenkin sukupolvet ylittävää sitoutumista. Vastakkainasettelun ja keskinäisen luottamuksen horjuttamisen sijaan tarvitsemme yhteiskunnalliseen keskusteluun pidempää horisonttia.

Katedraalinrakentaja ei voi olla kiinnostunut vain seuraavasta kvartaalista tai tulevasta neljästä vuodesta. Hänen on panostettava jatkuvuuteen, nähtävä hitaasti vaikuttavien asioiden arvo ja sitouduttava yhteisten instituutioiden ylläpitoon.

Mitä sitten ovat oman aikamme katedraalit? Mitä hitaasti rakentuvaa ja sukupolvelta toiselle siirtyvää meidän tulisi ymmärtää vaalia?

Tämän ajan katedraaleja ovat muun muassa ilmastotyö, koulutus ja tutkimus, demokratia ja hyvinvointivaltio. Työ luonnon ja ilmaston puolesta on aikamme katedraaleista suurin. Tämä ei ole vaihtoehto, se on elinehto. Myös koulutus, demokratia ja hyvinvointivaltio rakentuvat hitaasti ja tarvitsevat säilyäkseen sukupolvet ylittävää sitoutumista.

Turussa kokoontuu parhaillaan kirkolliskokous. Kirkolliskokouksessa on syytä juhlaan, sillä 40 vuotta sitten kokous teki päätöksen pappisviran avaamisesta naisille. Päätöksen syntyminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kirkon rakentaminen on edellyttänyt usean sukupolven sitoutumista ja vaivannäköä. Työ on kesken.

Päättävissä pöydissä tarvitaan katedraalinrakentajien näkyä ja kärsivällisyyttä. Tämä kannattaa pitää mielessä niin paraikaa käynnissä olevissa seurakuntavaaleissa kuin keväällä koittavissa eduskuntavaaleissakin.

Olennaista ei ole, että kaikki ajattelevat samalla tavalla. Olennaisempaa on, että eri tavalla ajattelevat ihmiset jaksavat katsoa yhdessä kauas ja nähdä vaivaa niiden sukupolvien eteen, joita emme itse tule tuntemaan.

Toivo hyvästä tulevaisuudesta kantaa kaikkien aikojen katedraalinrakentajia. Murentumattomia kiviä ovat teot, jotka vahvistavat luottamusta, puolustavat ihmisarvoa, lisäävät ymmärrystä ja varjelevat luomakuntaa.