Kolumni Kotimaan medioissa 1.10.2025

Jos kirkko ei ota kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuka sitten? Tätä kysyi minulta Saksassa toimiva ulkosuomalaispappi Anna-Maari Tölle keskustellessamme kirkon roolista Ihan pappina -podcastissa.

Tölle kertoi, kuinka Saksassa mielenosoitukseen osallistuva pappi on arkipäiväinen näky. Hänen kokemuksensa mukaan kirkon työ on merkityksellistä silloin, kun kirkko osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikuttaa ja toimii heikoimpien puolesta. Suomessa aktiivista yhteiskunnallista osallistumista ei aina mielletä evankeliumin julistamiseksi.

Toimintaympäristöt ovat tietysti erilaiset. Saksan evankelinen kirkko koostuu kahdestakymmenestä maakirkosta, eikä se ole yhtä yhtenäinen toimija kuin Suomen kirkko. Saksassa toisen maailmansodan kokemukset jättivät vahvat jäljet, eikä niiden haluta koskaan toistuvan. Ajatus kirkon yhteiskunnallisesta roolista kiteytyy EKD:n entisen johtajan Manfred Kockin (1936-2025) työtä ohjanneeseen lauseeseen: Misch dich ein – Puutu asiaan.

Suomen kirkon nelivuotiskertomus (2024) jäsensi suomalaisten kirkkosuhdetta neljän arvo-orientaation kautta. Julistusorientaatiossa painottuvat evankeliumin levittäminen, raamattuopetus, rukouselämän vahvistaminen ja lähetystyö. Yhteiskuntaorientaatiossa taas keskiöön nousevat kestävä elämäntapa, heikoimpien tukeminen, päätöksentekoon vaikuttaminen, vähemmistöjen puolustaminen ja globaalin oikeudenmukaisuuden edistäminen.

Huomiota kiinnittää se, että tutkimuksen mukaan seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt eivät juurikaan tunnistaneet yhteyttä julistuksen ja yhteiskunnallisen työn välillä. Julistus ja sosiaalietiikka asettuvat helposti vastakkain – mutta voiko uskoa ja rakkautta, julistusta ja diakoniaa erottaa toisistaan? Kristillinen missio sisältää aina myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Julistus Jumalan valtakunnasta ja oikeudenmukaisuuden etsiminen kietoutuvat yhteen.

Esimerkkiä tästä antoi patriarkka Bartolomeos paimenkirjeessään kirkkovuoden alkaessa. Hän muistuttaa, että ekologiset kysymykset kuuluvat ortodoksisen kirkon opetuksen ytimeen: ”Meitä kutsutaan akuutisti ekologiseen katumukseen ja radikaaliin mielenmuutokseen luomakuntaa kohtaan.” Luonnon rinnalla puolustajaa tarvitsevat sodista kärsivät: ”Planeettamme tulevaisuus tulee olemaan joko ekologinen ja rauhallinen – tai sitä ei ole lainkaan.” Hän kutsuu toimimaan.

Vaikuttaminen, arvokeskustelu ja auttaminen ovat kaikki evankeliumin julistamista. Ihmisen puolustamista ei pidä pelätä, vaikka ihmisarvon puolustaminen osuu myös poliittiseen keskusteluun. Ihmisarvon puolustaminen on poliittista, mutta niin on myös hiljaisuus.

Kristityn elämässä rukous ja toiminta kulkevat rinnakkain. Meidän on sekä rukoiltava että oltava rukousvastaus. Isä meidän -rukouksessa taivas ja maa kohtaavat. Jumalan valtakunta on jo nyt keskellämme siellä, missä hänen tahtonsa tapahtuu.