Niin onnellinen kuin tässä tilanteessa vain voi olla

Äskettäin Turun tuomiokirkon sakastissa vietettiin juhlahetkeä. Pyhän Henrikin säätiö oli myöntänyt kulttuuripalkinnon ukrainalaiselle kuvataiteilijalle Maria Leonovalle.

Kun juhlimme kulttuuripalkintoa Turussa, oli sodan syttymisestä kulunut jo yksitoista kuukautta. Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan Leonova oli etsinyt monen muun tavoin turvaa Puolasta. Sieltä hän tuli Suomeen kansainvälisen taiteilijaverkoston tuella. Parhaillaan Leonova elää ja työskentelee Alajärvellä Nelimarkka-museon taiteilijaresidenssissä.

Taiteessaan Maria Leonova käsittelee ihmisen identiteettiä historian tapahtumien paineessa ja kodin merkitystä. Edellisenä päivänä Venäjä oli iskenyt ohjuksilla Dniproon ja tuho oli hirveää. Juhliessamme palkintoa Leonova totesi, että on niin onnellinen kuin tässä tilanteessa vain voi olla.

Olemme pian vuoden ajan seuranneet uutiskuvista tuhoa Ukrainassa. Epäusko on vaihtunut turtumiseksi. Alkuun toivoimme, että sota olisi pian ohi. Tänään puhutaan siitä, että se voi jatkua vielä pitkään.

Moni asia on Euroopassa tänään toisin kuin vuosi sitten. Kylmän sodan jälkeen luotu turvallisuusjärjestelmä romahti. Niin kävi myös monen turvallisuuden tunteelle. Emme olleet toipuneet vielä edellisestä kriisistä, kun ymmärsimme, että Euroopassa käydään sotaa.

Pelissä on paljon. Ukrainassa kuolee ihmisiä, tuhoutuu koteja, vanhaa kulttuuria ja lukemattomilta ihmisiltä on riistetty elämisen mahdollisuudet. Toiset joutuvat jättämään kotinsa ja pakenemaan, toiset yrittävät selviytyä sodan keskellä yhtä aikaa, kun Ukrainassa taistellaan koko Euroopan ja läntisten arvojen puolesta.

Täällä Suomessa emme elä sodan keskellä. Moni asia on hyvin, paremmin kuin koskaan ennen. Siitä huolimatta olemme erilaisten kriisien kuluttamia ja väsyneitä huonoihin uutisiin. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja usko hyvään huomiseen on koetuksella. Tällaisessa tilanteessa keskustelu kärjistyy helposti, ja voi olla, ettei sitä vähennä käsillä oleva vaalikevät.

Tulevaisuususkolla ja sen menettämisellä on monia vaikutuksia niin yksilön elämään kuin laajemmin yhteiskuntaan. Näennäisen vastakkainasettelun sijaan tarvitsemme yhteisyyden kokemusta ja luottamusta. Se ei tarkoita pakotettua yksimielisyyttä tai erilaisten mielipiteiden alas painamista.

Erilaisista näkökulmista ja toisen kunnioittamisesta syntyy kestävä yhteiskunta, jossa pidämme huolta toisistamme ja maailmasta. Siihen tarvitaan jokaista. Vain yhdessä pärjäämme riippumatta siitä, millaiseksi tulevaisuus muotoutuu. Yhdessä löydämme ratkaisut myös ennustamattomiin ja vaikeisiin tilanteisiin. Näin toimien vahvistamme myös lasten ja nuorten uskoa tulevaisuuteen.

Sodan päivät ovat pitkiä. Emme tiedä, kuinka monta päivää kestää, että sota Ukrainassa loppuu. Kaikki sodat loppuvat kuitenkin joskus. Vielä tulee rauha ja jälleenrakennuksen aika. Kun tänään liitymme niihin, jotka auttavat ja toimivat – voimme olla niin onnellisia, kuin vain tässä tilanteessa mahdollista on.