Kolumni Turun Sanomissa 27.5.2022

Kirkolliskokous kokoontui äskettäin kevätistuntoon Turussa. Kokousviikon vahvimman tunnejäljen jätti ilta, jolloin edustajat tapasivat lapsia ja nuoria. Turkuun oli saapunut eri puolelta Suomea nuorten vaikuttajaryhmien jäseniä, joista nuorimmat olivat alakouluikäisiä. Tapaamisen tavoitteena oli vahvistaa dialogia kirkon päättäjien ja nuorten välillä sekä kuulla nuorten ääni.

Kirkolliskokous on tunnetusti jännitteinen paikka. Päätöksentekoon kuuluvat aina erilaiset mielipiteet ja niiden kuuleminen ja toisilta oppiminen on tärkeää. Kirkolliskokouksessa jännitteitä synnyttävät erilaisten näkemysten lisäksi erilaiset teologiset tulkinnat. Kun puhe kumpuaa pitkästä historiasta ja sielun pohjasta, ei päätöksenteko ole aina kaikkein ketterintä.

Samalla kuitenkaan mikä tahansa puhe ei voi olla hyväksyttävää. Edustaja on kirkon julkinen päättäjä ja puhumiseen kuuluu myös vastuu. Toisen hengellisyyttä tai ihmisyyttä ei ole oikein nujertaa.

Kirkolliskokouksen jyrkkä ja väliin jopa loukkaava puhe näkyy vähemmän kokoussalin ulkopuolella. Moni kirkolliskokousedustaja korostakin kokouksen hyvää henkeä ja edustajien vipitöntä halua erilaisista teologisista tulkinnoista huolimatta toimia kirkon parhaaksi.

Mutta myös kirkon ylimmässä päätöksentekoelimessä on tunnistettava ja puututtava mitätöintiin. Mitätöivä puhe haavoittaa. Se on usein kavalampaa, kuin näkyvä huono käytös. Hengelliseksi mitätöinti muuttuu, kun omaa näkemystä perustellaan muut näkemykset ylittävänä jumalallisena totuutena ja puhetta oikeutetaan rakkauden tekona.

Vaikka istuntosalissa on erilaisia ihmisiä ja mielipiteitä, yhdessä pitäisi olla hyvä olla. Nuoret vaikuttajat opettivat esimerkillään kirkolliskokousedustajille vierailunsa aikana turvallisen tilan periaatteista.

Ennen yhteisen työskentelyn alkua nuorten johdolla todettiin, että turvalliseen tilaan kuuluu, että kunnioitan ja kuuntelen jokaista. Olen avoin, ennakkoluuloton ja kannustava. En oleta toisista vaan jokainen saa määritellä itsensä sekä kertoa itsestään sen, mitä haluaa – tiedostaen moninaisuuden.  Rakkaus ei mitätöi, eikä katso ohi.

Yhtä lailla turvallisen tilan edellytys on, että jokaisella on hengellisesti ja henkisesti turvallista olla. Ketään ei painosteta, tuomita tai kyseenalaisteta, nuoret vaikuttajat opastivat. Jos läsnäolijat huomaavat häirintää tai epäasiallista käytöstä, siihen puututaan välittömästi.

Nuoria on tärkeää kuulla ja heiltä oppia. Esimerkiksi turvallisen tilan periaatteet ovat arkea erilaisissa nuorisojärjestöjen tapahtumissa. Kun ne käydään yhdessä läpi ja niihin sitoudutaan, ne näin konkretisoivat turvallisuutta. Tällainen tekisi hyvää monenlaisessa ihmisten kokoontumisessa.

Nuorten äänen vahvistamminen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen yhteiskunnan eri tasoilla on kaikkien yhteinen tehtävä. Yhden mahdollisuuden tähän tarjoavat syksyllä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa järjestettävät seurakuntavaalit. Päättyvällä vaalikaudella kirkossa yli 70-vuotiaita päättäjiä oli lähes kolminkertainen määrä (17%) alle 30 vuotiaisiin päättäjiin (6%) verrattuna.

Vaaleissa äänioikeus on 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä. Parhaillaan vaalilautakunnissa tehdään ratkaisuja äänestyspaikoista. Seurakuntia on kannustettu viemään äänestyspaikkoja myös kouluille ja näin tarjota nuorille mahdollisuuksia oppia vaikuttamisesta.

Ilman nuoria tukevia aikuisia tämä ei toteudu seurakunnissa eikä kouluissa. Toivottavasti toisen asteen oppilaitoksissa on halu tarjota äänestyspaikkoja ja lisätä nuorten mahdollisuutta vaikuttamiseen.