Onnellisten ihmisten kylä

Olen viettänyt tämän viikon Porin SuomiAreenassa yhteiskunnallisia keskusteluja käyden ja kuunnellen. Tekee hyvää kuulla punnittua puhetta ja risteäviäkin näkemyksiä aiheista, jotka eivät ole jatkuvasti omalla työpöydällä.

Eräs kiinnostava keskustelu liittyi rakennettuun ympäristöön. Miten rakennettu ympäristö luo onnellisuutta? Millaisessa rakennetussa ympäristössä ihminen voisi elää onnellista elämää vuonna 2039?

Keskustelu vei omat ajatukseni lapsuuteen. Lapsuuden rakennettu ja sosiaalinen ympäristö jättävät meihin vahvoja jälkiä. Lapsuus voi olla hyvää monenlaisissa ympäristöissä, mutta ympäristöllä on merkitystä. Kotipiha on aina meissä läsnä.

Silti onnelliset hetket eivät liity vain rakkaisiin kotikulmiin, vaan ennen muuta jaettuihin muistoihin, aitoihin kohtaamisiin ja nähdyksi tulemiseen. Mitä tämä voisi opettaa onnellisten ihmisten kylästä?

Onnellisten ihmisten kylässä ei etsitä omaa onnellisuutta. Onnellisuus on enemmänkin hyvän elämän sivutuote, joka löytyy merkityksellisistä asioista, itseä suuremmista tavoitteista ja yhteydestä ihmisiin.

Onnellisten ihmisten kylässä naapuria tervehditään, ollaan kiinnostuneita yhteisestä hyvinvoinnista, kestävästä elämästä ja elävästä kaupunkikulttuurista. Puistot, penkit ja avoimet kaupunkitilat mahdollistavat yhdessä olemisen ja eri-ikäisten yhteyden. Kaupunkitilaan kuuluvat lasten leikkipaikat, lepäämisen mahdollistavat penkit ja tilat, joissa nuorisoa ei koeta ongelmana. Ympäristö kutsuu viipyilemään.

Onnea edistää ympäristö, jossa ihmiset voivat elää sujuvaa arkea sovussa naapureiden kanssa. Jokaisen ei pidä olla sosiaalinen, mutta kaikille tuo turvaa tietää, että lähellä asuvat ihmiset ovat kanssasi samalla puolella. Saa olla rauhassa, mutta ei pidä olla yksin.

Onnellisten ihmisten kylässä on myös ei kaupallisia tiloja, joissa vuorovaikutus ja läsnäolon oikeus eivät perustu kuluttamiselle. Kirjastot, nuortentilat ja kirkot ovat auki. Kirkkojen viileyteen ja rauhaan voi vetäytyä vakaumuksesta riippumatta. Ohikulkija voi istahtaa hetkeksi, käydä vessassa ja täyttää vesipullonsa.

Onnellisten ihmisten kylässä vanhoista rakennuksista pidetään huolta. Kauniit talot, kirkot ja hautausmaat muistuttavat ennen eläneiden unelmista, elämän todellisuudesta ja menneiden sukupolvien työstä.

Ne eivät ole kuitenkaan merkki ainoasta mahdollisesta elämisen tavasta. Kylä, jossa ei ole tilaa eri uskonnoista ja erilaisista taustoista tuleville ihmisille, ei ole lopulta onnellinen. Jos luomme raja-aitoja sille, kuka saa kuulua joukkoon, voimme huomata jäävämme lopulta itse ulkopuolelle. Onnellisten ihmisten kylässä jokainen saa olla turvassa ja näkyvä sellaisena kuin on.

Onnellisten ihmisten kylässä ymmärretään, että luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ei ole vaihtoehto vaan elinehto. Luontoympäristö vahvistaa ihmisten hyvinvointia, kauniit ja vehreät kävely- ja pyöräilyreitit kutsuvat liikkumaan. Tilaa on myös villille luonnolle. Rakentamista toteutetaan kestävästi.

Onnellisten ihmisten kylässä tiedetään, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa yhdessä. Siksi siellä mietitään, millainen rakennettu ympäristö tukisi onnellista elämää ja olisi kestävää. Onnellisuutta ei voi pakottaa, mutta yhteistä elämää voi rakentaa. Ja matkalla onni voi yllättää.