Päästä minut, päästä meidät

Pääsiäinen tarkoittaa paastosta pääsemistä. Piinaviikon kärsimys taittuu hiljaisuuden kautta hauraaseen iloon. Murheellisen sydämen täyttää luottamus siitä, että asiat ovat toisin.

Mistä sinä toivot tämän pääsiäisen päästävän itsesi? Mistä pahasta tämä maailma ja kaikki sen asiat kaipaavat päästä tänä pääsiäisenä?

Voi olla, että tämä paastomatka ei ole päästänyt sinua helpolla. Elämän hauraus ja huolet ovat olleet läsnä. Niiden keskellä tuntee voimattomuutta ja yhtä aikaa voi olla, että elämä kirkastuu. Olennainen tulee näkyväksi, paljastuu. Elämä kuljettaa matkalle, jossa paasto pitää huolen itsestään. Mitään uusia tapoja tai merkityksiä ei pidä keksiä.

Oman elämän passiot kääntävät katsettamme sisäänpäin. Kaipaamme rauhaa ja etsimme turvaa. Joskus elämässä on aikoja, jolloin henkilökohtaiset passiot vievät kaiken huomiomme. Meidän keskellämme, ihan lähellämme on niin monenlaista yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, taloudellista huolta ja turvattomuutta, jonka keskellä kaivataan pelastajaa.

Yhtä aikaa silmiemme edessä ovat tämän maailman passiot. Ne eivät jätä rauhaan, vaikka mielellämme katsoisimme toisaalle. Pääsiäisen kertomus vie meidät seuduille, jossa Jeesus kulki oman kärsimystiensä. Kärsimyksen määrä on valtava. Viidessä kuukaudessa Gazassa on kuollut 10 000 lasta. Ihmisiä kuolee nälkään, suuri osa alueen rakennuksista on tuhoutunut ja elämältä on viety mahdollisuudet.

Kaikkea tätä me katselemme, kun kuljemme omaa ristintietämme ja tunnemme syvää syyllisyyttä siitä, että emme kykene muuhun.

Kristus vietti viimeisen yönsä rukoillen. Hän jäi yksin. Kaikki, mitä hänelle tuolloin tapahtui, tapahtuu koko maailman elämän puolesta. Ristinpuusta tulee elämänpuu. Pelastus murtautuu tähän hetkeen. Se tulee läsnä olevaksi kaiken sen kärsimyksen, mielivallan ja hyvyyden keskellä, missä elämäämme elämme.

Tyhjän haudan todistus on hiljaista. Se on turvautumista siihen, että Kristus on läsnä oman elämämme ja maailman passioissa. Liitymme hätääntyneiden naisten joukkoon pääsiäisaamun erilaisessa valossa. Tyhjän haudan todistajien tavoin meidätkin lähetetään toistemme luokse. Ylösnousemus kutsuu kääntämään katseen itsestä toinen toisiimme, yhteiseen maailmaamme ja Kristuksen kuolemankin voittavaan rakkauteen.

Muu vaivoissa ei lohduta,
ei auta kuolon tuskissa,
ei päästä alta murheitten
kuin läsnäolo Jeesuksen.
(Virrestä 299)

Iloa, rauhaa ja siunausta pääsiäisen aikaan!