Se on sen kaltainen demokratia

Sunnuntaina valittiin historian ensimmäiset aluevaltuutetut. Jälkikeskusteluissa on oltu huolissaan äänestysprosentista, joka jäi alle 50:n.

Syynä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen on pidetty sitä, ettei vielä hahmoteta, mikä on aluevaalien merkitys ja mistä näissä vaaleissa äänestään. Vaalit käytiin myös poikkeuksellisissa oloissa ja rajoitusten keskellä.

Äänestysprosentin lasku on ollut nähtävissä jo aiemmissakin vaaleissa. Edellisissä kuntavaaleissa se oli vain vähän päälle 55:n.

Vaikka äänestysprosentti olisi kuinka alhainen, juridisesti tulos on pätevä. Ylen haastattelussa valtio-opin yliopistonlehtori Jouni Tilli katsoi, että demokratialle järjestelmänä alhainen äänestysprosentti ei ole merkittävä ongelma. Järjestelmä toimii, mutta tilanne on silti demokratian kannalta huono. Kaikkien ääni ei kuulu.

Aluevaalien vaalitulosta analysoitaessa on todettu, että esimerkiksi sosiaalipalveluita eniten tarvitsevien ääni kuului heikosti. Myös maahanmuuttajat ja opiskelijat olivat vaaleissa ehdokkaina ja äänestäjinä aliedustettuina.

Tärkeä kysymys on, kuinka saada hiljaisen enemmistön ääni kuuluviin.

Vaalit eivät tänä vuonna pääty tähän. Syksyllä käydään seurakuntavaalit, joissa äänioikeus on yli kolmella miljoonalla suomalaisella. Viimeksi vaalien äänestysprosentti jäi alle viidentoista.

Vaikka kirkkoon kuulutaan, äänestämistä ei koeta merkitykselliseksi. Oman haasteensa seurakuntavaaleihin tuo vaikeasti ymmärrettävät ehdokaslistat sekä kahden vaalin järjestelmä seurakuntayhtymissä.

Kirkon päätöksenteossa vähäinen äänestysaktivisuus tuntuu jo. Erityisen näkyvää se on kirkolliskokouksessa, jonne ehdokkaita pääsevät valitsemaan seurakunnan luottamushenkilöt. Luottamushenkilöiden näkemykset erkanevat monissa kohdin kirkon jäsenten ja myös työntekijöiden ajattelusta.

Tämä näkyy esimerkiksi suhtautumisessa avioliittoon. Kovin uutta tietoa kirkon luottamushenkilöiden ajattelusta ei ole. Edellinen Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimus on vuodelta 2015. Tuolloin yli 70 prosenttia luottamushenkilöistä katsoi, että kirkon tulisi vihkiä avioliittoon vain mies ja nainen.

Samaan aikaan papeista liki 60 prosenttia oli valmiita vihkimään mies- tai naisparin. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen aineisto oli kerätty vuonna 2017. Kirkon jäsenistä samaa sukupuolta olevien vihkimistä kannattaa vieläkin useampi.

Huomionarvoista on myös, että vuonna 2015 24 prosenttia luottamushenkilöistä joko vastusti naisten pappeutta tai suhtautui siihen varauksin. Suurinta vastustus oli miesten ja yllättäen alle 35-vuotiaiden luottamushenkilöiden keskuudessa.

Naisten pappeuteen kielteisesti suhtautuvista luottamushenkilöistä 36 prosenttia ilmoitti välttelevänsä tilaisuuksia, joissa naispuolinen pappi on mukana. Luonnollisesti tämä heijastuu niin virkavalintoihin kuin laajemminkin naisten mahdollisuuksiin toimia yhtäläisesti kirkossa. Kirkon työtekijöiden ja jäsenten keskuudessa tällainen ajattelu oli huomattavasti vähäisempää.

Luottamushenkilöt ratkovat monia arkisia paikallisia kysymyksiä, nyt myös kirkon roolia hyvinvointialueilla. Mutta myös arvokysymyksillä on merkitystä ja siksi olennaista olisi saada hiljaisen enemmistön ääni kuuluviin.

Seurakuntavaalien jälkeen haastateltiin silloista arkkipiispa Kari Mäkistä aamutelkkarissa. Toimittaja ihmetteli, että millainen demokratia se on, jossa vain viisitoista prosenttia äänestää. ”Se on sen kaltainen demokratia”, arkkipiispa vastasi.