Kuvassa paneelikeskustelu ja sininen taivas.
Kolumni Turun Sanomissa 7.7.2023

Kierrokset yhteiskunnallisessa keskustelussa käyvät kovilla. Keskustelu on tulehtunutta, kylmä suhtautuminen toisiin ihmisiin pelottaa ja jakautuminen huolestuttaa.

Seuraamme nopeatempoista poliittista draamaa, jonka käänteitä on vaikea ennustaa. Ei ole kumma, että kärjistynyt keskustelu turhauttaa ja synnyttää ihmisissä ahdistusta. Suomessa on totuttu siihen, että puolueet vuorollaan kanatavat vastuunsa ja tekevät parhaansa.

Tärkeää viime päivinä on ollut keskustelu arvoista, sananvapaudesta ja vastuusta. Keskustelu kertoo ihmisten omastatunnosta, oikeustajusta ja halusta puolustaa ihmisarvon jakamattomuutta. Siellä missä on valtaa, on erityistä vastuuta siitä, kuinka toisista puhutaan tai etteivät väkivaltaa mahdollistavat ajatusmallit tule hyväksyttäviksi.

Ei ole oikein naureskella kansanmurhille. Ei ole oikein syrjiä tai jaotella ihmisiä erilaisten ominaisuuksien perusteella. Ei ole oikein hyökätä ihmisten kimppuun maalittaen, vaikka oma näkökulma asioihin olisi erilainen. Ei ole oikein puhua maahanmuuttajista vain talouden näkökulmasta. Kyse on ihmisistä ja heidän ainutkertaisesta elämästään. Suomi ei tule kuntoon ihmisoikeuksia polkemalla.

Suomen voima on avoin demokraattinen yhteiskunta, jossa koulutukseen on kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet. Tärkeitä arvoja ovat sivistys ja suvaitsevaisuus sekä se, että heikoimmasta pidetään huolta. Suomessa on voinut luottaa vapaaseen mediaan ja siihen, että puolueet ovat näkemyseroista huolimatta jakaneet riittävän yhteisen näyn tulevaisuudesta, jota on haluttu yhdessä tavoitella.

Olin nuorena kunnallispolitiikassa kaksi kautta. Minusta ei ollut poliitikoksi, mutta opin arvostamaan päättäjien työtä paljon. Sain silloin kokeneelta konkarilta neuvon: ”Ystävysty eri tavalla ajattelevien kanssa.” Tämä on noussut mieleeni usein oman työn arjessa ja uudelleen nyt yhteiskunnallista keskustelua seuratessa.

Ihmiset puhuvat sosiaalisessa mediassa toisilleen rumemmin kuin kasvokkain. Hyväksytty huono käytös siirtyy sieltä vähitellen myös muihin vuorovaikutustilanteisiin. Väärinymmärrysten lisäksi todistamme jatkuvasti tahallisia väärinymmärryksiä ja pahansuopia kärjistyksiä.

Vanha viisaus opettaa, että älä koskaan tuomitse ihmistä, ennen kuin olet kävellyt mailin hänen mokkasiineissaan. Vasta sitten voi ymmärtää jotain siitä, millaista polkua elämä on häntä kuljettanut. Eri tavalla ajattelevien ja eri elämäntilanteissa olevien kuunteleminen ja kohtaaminen ovat avain toimivaan vuorovaikutukseen ja asioiden edistämiseen.

Myös omien ennakkokäsitysten päivittäminen on tärkeää. Parhaiten se onnistuu tavallisessa ja luontevassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Suomen kesä on täynnä erilaisia tapahtumia ja hyvää yhdessäoloa. Vastaamme kävelee päivittäin ihmisiä, joiden elämäntarinasta meillä on paljon opittavaa.

Ihmiselle tuttu on kiusaus, jossa piirretään hyvyyden ja pahuuden jakolinjoja ihmisryhmien välille. Nuo ovat pahoja, me hyviä. Jaamme helposti maailmaa meihin ja muihin, hyviin ja pahoihin, tuttuihin ja vieraisiin. Mustavalkoinen maailma houkuttelee, mutta se on vaarallinen kahtiajako. Se tekee sokeaksi omille pimeille puolille ja lähiyhteisössä tapahtuvalle vääryydelle. Hyvyyden ja pahuuden raja ei kulje ihmisten välillä vaan jokaisen yhteisön ja jokaisen ihmisen sisällä.

Tarvitsemme hyvää tahtoa ja yhteisymmärryksen rakentamista erimielisyyksien korostamisen sijaan. Ihmiset kaipaavat oikeudenmukaisuutta, myötätuntoa ja hyvyyttä. Tärkeää on pysähtyä kuulemaan ja ymmärtämään, miltä maailma toisen silmin näyttää.