Jumalaa ei voi rakastaa ohi ihmisen

Olemme kokoontuneet tänne Auran kirkkoon piispantarkastusmessuun. Kuluneen viikon aikana olen saanut vierailla Liedon seurakunnassa ja tarkastaa seurakuntaa.

Olen tavannut työntekijöitä, luottamushenkilöitä, vapaaehtoisia, seurakuntalaisia ja saanut kohdata paljon ihmisiä. Meillä on ollut hienoja hetkiä, lämmin kiitos niistä.

Sen lisäksi, että olen ja olemme seurueeni kanssa saaneet tarkastaa seurakuntaa, on ollut sellainen olo, että myös piispa on tullut perusteellisesti tarkastettua.

Myös äsken kuullussa evankeliumissa ollaan tarkastuksen kohteena. Jeesus on fariseusten johtomiehen kotona aterialla, ja kaikki tarkkailevat, mitä hän tekee. Jeesusta ja hänen tekojaan arvioidaan.

Kertomuksessa ollaan yhteisellä aterialla niin kuin mekin olemme tänään täällä Auran kirkossa, kun syömme yhdessä taivaallista ja tavallista leipää.

Jeesukselle yhteinen ateria oli tärkeä. Hänen söi usein yhdessä niin omien oppilaiden, publikaanien, syntisten kuin fariseustenkin kanssa. Se, että Jeesus jakoi yhteisen ruokapöydän erilaisten ihmisten kanssa, oli arvostuksen merkki. Alussa oli ateria.

On sapatti, lepopäivä. Yhteinen ateria antaa mahdollisuuden yhteiselle keskustelulle. Nyt keskustelu on yksipuolista. Jeesus ei saa kysymyksiinsä vastauksia. Tuttua kuitenkin on, että Jeesus kävi usein kiivaitakin keskusteluja juutalaisten johtajien kanssa. Fariseukset korostivat lain perinnäissääntöjen noudattamista. Jeesuksen mielestä he asettivat niillä raskaita taakkoja ihmisten kannettavaksi, vaikka samalla saattoivat itse elää toisin.

Nyt ruokailu keskeytyy ja Jeesuksen luokse tulee sairas mies. Jeesus kysyy lainopettajilta ja fariseuksilta: ”Onko sapattina lupa parantaa?”

Jeesus ei saa kysymykseensä vastausta. Hän koskettaa miestä ja mies paranee. Mies lähtee taudistaan vapaana. Siitä, miten muut aterialla olevat tähän reagoivat, ei kerrota meille.

Jeesus uhmaa totuttua opetusta ja toimii vastoin sapattisääntöjä. Hänelle Jumalan tahdon toteuttaminen merkitsi jotakin muuta kuin säädösten noudattamista, jotka olivat kadottaneet merkityksensä ja irtautuneet elämästä.

Kokemus siitä, että uskoa, sen määrää ja merkkejä tarkkaillaan, saattaa olla sinullekin tuttu. Myös me tämän päivän kristityt asettamme toistemme harteille taakkoja, joiden alle nääntyy. Vaadimme sellaisten säädösten noudattamista, jotka eivät rakenna ihmisen hyvää elämää. Ja jos kukaan muu ei niitä aseta, osaamme itsekin niitä asettaa. Oma usko tuntuu vähäpätöiseltä ja kokee, ettei riitä eikä kelpaa.

Kuullussa kertomuksessa Jeesus esittää myös toisten kysymyksen: miten itse toimisitte tilanteessa, jossa toinen on hädässä?

Sama kysymys kuuluu myös meille: Mitä sinä tekisit?

Mitä sinä tänään tekisit, jos joukkoomme tulisi apua pyytävä ihminen. Miten me toisiamme kohtelemme? Miten Jeesus silloin toimii?

Tiedämme, että lähimmäistä tulee auttaa hädän hetkellä. Silti saatamme kääntää katseemme pois. Myös pelko voi saada käpertymään itseensä. Jos pelkää, on vaikeaa rakastaa.

Jeesus kutsuu meitä kuitenkin vapauteen: ”Rakkaudessa ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon… Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”

Toiselle hyvää tahtova rakkaus on kristityn asenne ja elämäntehtävä. Se tarkoittaa, ettemme asetu kenenkään yläpuolelle, pidä itseämme parempana ja ummista silmiämme tältä maailmalta.

Meidät on kutsuttu vapauteen, ja meidät on kutsuttu julistamaan vapautusta. Lutherin mukaan kristityn vapaus sisältää kaksi toisilleen vastakkaista näkökulmaa. Kristitty on yhtä aikaa vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Ja samalla kristitty on kaikkien palvelija ja jokaisen alamainen. Uskossa kristitty on kaikesta vapaa, mutta rakkaudessa hän tulee palvella kaikkia.

Jos rakkaus unohtuu, usko muuttuu itsekkyydeksi. Huomio kiinnittyy itseen, omaan hyvään elämään ja pelastumiseen. Rakkaus siirtää huomion itsestä toiseen, kutsuu elämään ihmisiksi ja saa meidät tekemään hyvää lähimmäiselle ja koko luomakunnalle.

Aikuiseen uskoon kuuluu vapaus ja vastuu.

Siksi toisen pelastaminen ja auttaminen ei ole vain sallittua vaan välttämätöntä. Rakkaus ja hätätila ohjaavat kaikkia lakeja.

Samalla lepopäivän merkitystä ei tule väheksyä. Se on tehty meitä varten, meille pelastukseksi. Luomiskertomus kuvaa, miten Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä, hän katseli luomaansa maailmaa ja totesi kaiken olevan hyvää.

Myös me tarvitsemme lepoa. Levosta käsin näemme elämämme kauneuden ja arkiset asiat, joiden edessä voimme sanoa kaiken olevan hyvää. Ymmärrämme, kuinka ainutkertainen lahja elämä on.

”Kun ymmärrämme, että koko fyysinen maailma ympärillämme on Jumalan kätkeytymisen ja ilmestyksen paikka, tästä maailmasta tulee koti, turvallinen, lumottu ja armollinen”, kirjoittaa Richard Rohr.

Siksi Jumalaa ei voi rakastaa rakastamatta maailmaa, jonka hän on luonut. Eikä Jumalaa voi rakastaa ohi toisen ihmisen.

Piispantarkastuksessa katsotaan taaksepäin, eletään nykyhetkeä ja tähyillään tulevaisuuteen. Kysytään, kuinka täällä eletty Jeesuksen seuraajina. Jumalan valtakunnan elämä on jatkuvaa liikettä ja uudistumista. Sekin saattaa synnyttää arvioita, kritiikkiäkin, pelkoa. Jokaisesta meistä löytyy sisäinen fariseus, joka takertuen katsoo mieluummin taakse kuin eteenpäin. Mutta meidän ei tule pelätä tätä aikaa eikä tulevaisuutta vaan katsella sitä vapaina ja vastuullisina.

Vaikka piispantarkastuksessa on läsnä arvioiva katse, messussa meistä jokaista katsotaan armon katseella. Se, että Jeesus paransi luokseen tulleen, oli rakkauden teko, joka ylitti kaikki lain vaatimukset. Ja niin hän tekee tänäänkin.

Ethän unohda, hän katsoo juuri sinua rakastaen, koskettaa ja parantaa. Ja lähettää myös meidät eteenpäin, omaan arkeemme ja kaikkiin sen töihin ja tehtäviin.

Nyt seurakunnassa jatkuu tavallinen arki. Jumala toimii usein väkevimmin silloin, kun ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Hän on läsnä siellä, missä kaksi tai kolme on koolla.

Hän on kanssasi siellä, minne matkasi täältä kirkosta jatkuu. Sinapinsiemen kokoisesta uskosta rakentuu maailmaa muuttava toivo. Rakkautena vaikuttava usko ohjaa näkemään maailman ja itsemme kokonaisuutena ja Jumalan läsnäolon kaikessa: Kristuksen jokaisessa lähimmäisessä ja kaikkialla luomakunnassa.