Maan korvessa soi kiitoslaulu

Kuluneelta viikolta silmiin ja sieluuni on tallentunut näky pienistä pyhiinvaeltajista, jotka tekivät yhdessä matkaa vanhasta pappilasta Henrikin kievarin kautta kirkkosillalle ja siitä miekkakujan läpi kohti Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkkoa.

Lapset kantoivat pyhiinvaeltajien lippuja innokkaasti ja ratsastivat keppareillaan. Kulkiessaan he liittyivät satojen vuosien ajan täällä kulkeneiden askeleisiin. Lapset ihmettelivät ja ihastelivat heräävää luontoa, välillä könysivät ja sitten taas esittivät syviä elämän ja kuoleman kysymyksiä, kun kuljimme hautausmaan poikki.

Sitä näkyä katsellessa ajattelin, että tässä vaeltaa Nousiaisten seurakunnan tulevaisuus. Ja se on täynnä elämää.

Tämän sunnuntain aihe on Taivaan kansalaisena maailmassa, vanhassa latinankielisessä muodossa se on: Cantate. Laulakaa!

Elämä maan päällä on yhdenlainen matkalaulu. Kuljemme yhdessä niin kuin värikkäisiin liiveihin puetut lapset: jalat maassa, mieli avoimena, sydän taivaassa.

Elämämme tässä maailmassa, mutta yhtä aikaa olemme Jeesuksen seuraajina ja kastettuina kristittyinä taivaan kansalaisia.

Elämän matkalla tunnistamme ikävän kotiin, alkuperäiseen yhteyteen. Kaiken hyvyydenkin keskellä olemme täällä muukalaisia, maan korven kulkijoita. Saatamme kokea vierautta ja ulkopuolisuuttakin.

Meidät on kuitenkin lähetty kulkemaan laulaen. Oma elämämme, läheisemme, kotiseutumme ja kotiseurakuntamme ovat Jumalan hyviä lahjoja meille. Koti ja turvapaikka tässä maailmassa. Luomakunta ja Jumalan luoma maailma on meidän yhteinen kotimme. Muukalaisuus yhdistää meitä kaikkia. Olemme kaikki täyttymystä vailla, matkalla.

Tätä matkalla oloa kuvaa monille rakas Suojelusenkeli-laulu.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

Laulamme tätä laulua kastejuhlissa ja hautajaisissa. Sitä on laulettu iltalauluna lapsen sängyn laidalla ja sitä on hyräily kuolevan vuoteen vierellä. Laulaessa on silitetty lapsen selkää tai vanhan ihmisen ohutta käden ihoa. Taivas on hipaissut maata.

Tutun laulun sanat ja sävelet ovat kannatelleet oman elämän suurissa käänteissä, silloin, kun elämä on heittänyt hauraalle sillalle, jossa ei selviä ilman suojaa.

Tähän juhlaan kuulimme katkelman Jeesuksen jäähyväispuheesta. Teksti sitoo yhteen pääsiäisen tapahtumat ja edessä olevan helluntain.

Jeesus kertoo oppilailleen poismenostaan ja sanoo: ”teille on hyödyksi, että minä menen pois”. Opetuslapset ovat murheellisia ja ymmällään. Heidän on vaikea ymmärtää Jeesuksen puhetta ja hän sanookin heille: ”minulla olisi teille paljon enemmänkin puhuttavaa, mutta te ette kykene ottamaan sitä vastaan.”

Vähän ennen luettua tekstikatkelmaa, Jeesus on kuitenkin luvannut opetuslapsilleen, että hän ei jätä heitä orvoiksi. Jeesus avaa jo edessä olevia helluntain tapahtumia: ”olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu”. ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä olen teissä”.

Evankeliumitekstin katkelmassa Jeesus sanoo, että Henki paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Samalla hän muistuttaa, että ”synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun”.

Tämänkin juhlamessu viesti on yksinkertainen: Kristuksen armo pelastaa.

Helluntaina Jeesuksen seuraajat saavat kokea Hengen läsnäolon, syntyy kristillinen kirkko. Tässä Hengessä Kristus on jatkuvasti läsnä: totuuden henkenä, puolustajana, auttajana ja lohduttajana. Henki sitoo meitä ja kaikkia maailman kristittyjä yhteen.

Jeesuksen seuraajina me elämämme tässä maailmassa, mutta emme ole tästä maailmasta.

Rakas ystäväni,
Kristuksen läsnäolo ei ole tunne tai kokemus vaan todellisuus, jossa saamme elää silloinkin, kun emme tunne tai koe mitään erityistä. Silloinkin, kun erehdymme ja eksymme.

Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo tässä maailmassa ei pelasta meitä inhimilliseltä elämältä, koleoilta korpiteiltä. Siksi myöskään elämän vaikeudet eivät kerro Kristuksen poissaolosta.

Siellä, missä Jumala ilmaisee itsensä, me emme aina häntä tunnista. Jumala on kätkenyt itsensä pieneen lapseen ja ristin kärsimykseen. Kun meidän on vaikea tunnistaa hänen läsnäoloaan, hän saattaakin olla kaikkein lähimpänä.

Jeesus rohkaisi opetuslapsiaan ja hän rohkaisee meitä myös tänään: vaivalloisilla vaelluksilla älä vaivu epätoivoon, ole rohkea.

Kotimatkallemme Jeesus lupaa rauhan. ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”

Ja hän lupaa ilon: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne”, ja jatkaa: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh15:11-12) ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:35)

Näin yksinkertaisesta asiasta on kysymys. Kun jätämme elämämme Kristuksen varaan, saamme myös rakkauden lahjan. Rakkaus näkyy Jumalan valtakunnan elämässä Hengen hedelminä.

Hyvä juhliva seurakunta,
kun Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän julistaa hyvää sanomaa, hän antoi myös lupauksen läsnäolostaan. Hän ei jättänyt meitä orvoiksi. Varustukseksi hän antoi anteeksiannon, myötätunnon ja rakkauden.

Se on Hengen läsnäoloa maailmassa. Ilman sitä, kukaan meistä ei selviä. Ja sitä kaikkea tarvitsemme myös tänään.

Saat luottaa siihen, että Jeesus on keskellämme. Hän on tullut Nousiaisiin, sieluihimme, sydämiimme, niin kuin messun alussa pyysimme. Tänä juhlapäivän aamuna hän on läsnä aamuruskossa, joka voittaa synnin sumun.

Hyvä Jarno,
kirkkoherrana sinut on kutsuttu tänne pienten pyhiinvaeltajien ja kaikkien noustelaisten paimeneksi. Asetut pitkään ja hienoon jatkumoon. On sinun vuorosi antaa omat lahjasi seurakunnan rakennukseksi.

Se, millä joukolla ja lämmöllä tätä juhlaa on valmistettu, kertoo, että noustelaiset ovat ottaneet sinut omakseen. He ovat kiitollisia siitä, että ovat saaneet sinut paimenekseen. He tuntevat sinut ja luottavat sinuun.

Nämä ihmiset on sinulle annettu. Tämä kirkko ja sen ympäristö ovat sinun työmaasi. Kirkko, joka on seissyt pitkään tässä maisemassa kotimatkalaisia varten. Kirkko, joka muistuttaa toisen todellisuuden läsnäolosta. Siitä, että elämässä ei tarvitse selvitä omin voimin.

Muistuta yhä uudelleen yhdessä työtovereidesi kanssa noustelaisille ja etenekin kasville sukupuolville, että tämä paikka on heitä varten. Osoita rakkautta ja viljele Hengen hedelmiä. Kerro, että kirkon ovella ei esitetä vaatimuksia. Että tänne ihmiset saavat tuoda koko elämänsä.

Ota Jeesuksen sanat muistolauseeksi työhösi: Ole rohkea, älä vaivu epätoivoon. Arvosta historiaa, jonka keskellä teet työtä, mutta tähyä yhdessä lasten ja nuorten kanssa huomiseen. Tee työtä niin, että tämä kirkko voi olla tulevienkin sukupolvien koti.

Hyvä Jarno,
astu luottavaisesti kirkkoherran virkaan. Jeesus, kulkee kanssasi. Hän on sinun matkalaulusi, toivosi ja turvasi. Hän suojelee ja varjelee sinua, koko elämääsi ja kaikkia läheisiäsi.

Hän on läsnä ilossa. Hoitaa, kun väsyt. Nostaa, kun uuvut. Hän antaa rohkeuden elää iloiten taivaan kansalaisena tässä maailmassa, näiden ihmisten paimenena.