Martta, Martta

”Martta, Martta.”

Päivän evankeliumissa Jeesus kutsuu kahdesti Marttaa nimeltä. Raamatun kertomuksissa nimen lausuminen kahdesti liittyy usein hetkiin, joissa Jumala kutsuu ihmisen takaisin oman kutsumuksensa äärelle.

Nimen toistaminen ilmaisee käännekohtaa, mutta myös huolenpitoa, läheisyyttä ja hellyyttä.

Kun Abraham on tarttumassa veitseen uhratakseen poikansa Iisakin, enkeli lausuu hänen nimensä kahdesti, käsi pysähtyy. (1. Moos. 22:11) Moosesta kutsutaan kahdesti nimeltä palavasta pensaasta. (2. Moos. 3:4) Samuelia kutsutaan yöllä nimeltä. (1. Sam. 3:10)

Jaakob valmistautuu muuttamaan Egyptiin. Hän vastasi: Tässä olen. (1. Moos. 46:2)

Kun Jeesus kutsuu Saulia nimeltä Damaskoksen tiellä, vaino jää ja elämän suunta muuttuu. (Apt. 9:4) Simon Pietaria Jeesus kutsuu kahdesti nimeltä. Varoittaa tulevasta koettelemuksesta, mutta samalla lupaa kantaa häntä sen läpi. (Luuk. 22:31)

Marttaa Jeesus kutsuu nimeltä levottomuuden keskeltä.

Kaksinkertainen nimellä puhuttelu liittyy elämän käännekohtiin. Abraham on menettämässä poikansa. Jaakob jättämässä kotimaansa. Mooses on astumassa kutsumukseensa. Samuel oppii kuulemaan. Pietari on lankeamassa. Saul on muuttumassa vainoajasta apostoliksi.

Martta on eksymässä huoliinsa.

Nimeltä kutsuminen pysäyttää, kun ihminen on peloissaan, hukassa tai uuden tehtävän edessä. Katseen suuntaa muuttuu.

Abraham saa poikansa takaisin. Jaakob uskaltaa lähteä. Mooses näkee tehtävänsä. Samuel oppii kuulemaan Jumalan äänen. Pietari saa varoituksen ja lupauksen. Saul muuttuu Paavaliksi.

Ja Martta kutsutaan levottomuudesta läsnäoloon.

Rakkaat ystävät,
tässä kauniissa Reposaaren kirkossa me juhlimme tänään Porin seurakuntien retriittityötä. Se on kahdenkymmenen vuoden ajan tarjonnut ihmisille hiljaisuuden avaraa huonetta oman elämän siirtymäien ja kadoksissa olon keskellä. Jumala on kutsunut nimeltä, pysäyttänyt. On ollut aikaa ja tilaa asettautua kuulemaan.

Kun Jumala kutsuu nimeltä, hän sanoo: Minä tunnen sinut. Tunnen sinun elämäsi, ilosi ja surusi, pelkosi ja toiveesi. Tunnen sinut.

En tiedä, millainen on ollut matkasi tänään tänne Reposaaren kirkkoon. Millaisia kysymyksiä mukanasi kannat. Mihin suuntaa etsit.

Kaiken sen keskellä myös sinua kutsutaan nimeltä.

***

”Sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista.”

Kun Jeesus on ensin pysäyttänyt Martan kutsumalla häntä kahdesti nimeltä, sen jälkeen hän puhuu huolehtimisesta ja hätäilystä. Mitä Jeesus tarkoittaa?

Kreikankieliset verbit viittaavat sisäiseen jakautumiseen ja hajalle vetäytymiseen. Kysymys ei ole siitä, että Martta tekisi liikaa tai tekeminen olisi väärin. Mutta Martan sydäntä vedetään yhtä aikaa moneen suuntaan.

Jeesus käyttää kahta verbiä, jotka eivät tarkoita samaa asiaa, vaan kuvaavat kahta eri näkökulmaa Martan levottomuudessa.

Kreikan huolehtia (merimnaō) tarkoittaa huolehtimista, murehtimista, huolissaan olemista. Sanan taustalla on ajatus ihmisen sisäisestä jakautumisesta tai hajaantumisesta.

Kun mieli on täynnä huolia, ne alkavat hallita meitä, ihmisestä tulee levoton. Sisäinen maailma pirstoutuu, on vaikea olla läsnä siinä, mitä teemme.

Tästä samasta Jeesus puhuu Vuorisaarnassa, kun hän muistuttaa: ”Älkää siis huolehtiko huomisesta päivästä.” (Matt. 6:34)

Kreikan hätäillä (thorubazē) kuvaa kohinaa ja sisäistä levottomuutta. Ihmisen sisäinen maailma on myllerryksessä, kiihtynyt ja hälinän vallassa.

Kyse ei olekaan enää vain huolien sisällöstä vaan niiden vaikutuksesta meihin. Martta on huolten hajottama ja hälinän täyttämä.

Luulen, että kokemus on tuttu monelle meistä. Ehkäpä sinäkin tiedät, millaiseen pyörteeseen asioiden paljouden keskellä voi joutua. Miten oleminen muuttuu levottomaksi, rauha murtuu, suunta katoaa.

Kun Martta on kadottamassa itsensä monien asioiden paineessa, Jeesus palauttaa hänet omaksi itsekseen: Martta. Martta. Nimeltä kutsuminen kokoaa ihmisen.

Sen jälkeen voi kuulla siitä yhdestä, mikä on tarpeen. Se ei ole suoritus vaan suhde.

Tästä samasta on kyse myös hiljaisuuden retriiteissä. Hiljaisuus kutsuu läsnäoloon, erilliseen paikkaan, rajaamaan aikaa hiljaisuudelle ja rauhalle, jossa vähitellen tunnistamme omat tarpeemme, kaipauksemme ja voimme kuulla myös Jumalan äänen. Hajallaan oleva kootaan jälleen yhdeksi.

Retriitin tarkoitus ei ole opettaa ihmisille tekemättömyyttä. Mutta retriitin rauhassa saatamme havahtua myös siihen, mitä ehkä paljon tekemisen tai varmojen sanojen taakse pakenemme.

Päivän evankeliumikertomuksessa Jeesus ei kuitenkaan pyydä Marttaa tekemään vähemmän. Jeesus kutsuu Marttaa lepäämään siinä huolenpidossa, joka on jo olemassa.

Samaan hän kutsuu meitäkin: pysähtymään, levähtämään, jakamaan kuormia ja luottamaan huolenpitoon.

***

Rakkaat ystävät,
Jumalan huolenpito alkaa jo ennen kuin huolemme ratkeavat.

Kyse ei ole siitä, mitä me teemme tai mitä me olemme, vaan siitä, että rakastava Jumala on kanssasi silloinkin, kun tuntuu, että huolet painavat maahan, ja hätäily on jokapäiväinen vieras. Hän katsoo jo sinua, kun käännät kasvosi. Hän kutsuu nimeltä, pysäyttää, kannattelee, rakastaa.

Tässä puhuttelussa ja vuorovaikutuksessa saamme kokea Jumalan huolenpitoa ja läsnäoloa, alamme nähdä hänen jälkiään kaikkialla maailmassa, tunnistamme kirkkaammin oman kutsumuksemme, paikkamme ja tehtävämme.

Kuulemme.

Retriiteissä ei ole kyse sisäänpäin käpertymisestä. Kysymys on huolenpitoon asettumisesta, josta suunta on ulos, maailmaan. Hiljaisuus on radikaali voima, joka kirkastaa katseemme ja antaa voimia toimia. Oikeudenmukaisuus ja rakkaus kasvavat hiljaisuudessa.

Kun juhlimme Porin seurakuntien 20 vuotista retriittityötä, on syytä sanoa sekin, että kaikki hiljaisuus ei ole hyvää tai pyhää. Retriiteissä vaalimme hiljaisuutta, joka voi hoitaa. Maailmassa ja kirkossakin on myös hiljaisuutta, joka on painostavaa.

Vaikeneminen ja hiljaisuus ovat eri asioita. Emme voi vaieta epäoikeudenmukaisuuden edessä. Hiljaisuudessa kasvaa rohkeus puhua, puolustaa, silloin, kun jonkun ääni jää kuulematta.

Myöskään evankeliumikertomuksessa Marian ei istu Jeesuksen jalkojen juuressa paetakseen maailmaa. Marian hiljaisuus ei ole passiivista.

Hän kuuntelee. Hiljaisuus on lähde.

Marian tavoin meitä kutsutaan kaiken tekemisen ja vastuiden, rakastamisen ja huolehtimisen keskellä pysähtymään ja kuulemaan.

Maria ei jää paikoilleen, emmekä mekään voi tehdä niin. Retriiteistä ja myös tästä messusta me palaamme omaan arkeemme. Omien ihmistemme keskelle, oman elämän vastuisiin. Meidät lähetetään maailmaan, jota Jumala rakastaa.

Tänään me kiitämme Porin seurakuntien retiriittityön vastuunkantajia, jotka ovat kutsuneet ihmisiä Martan ja Marian askeliin.

Rakkaus kasvaa hiljaisuudessa, siksi tarvitsemme Marian rohkeutta pysähtyä ja kuulla. Rakastaaksemme tarvitsemme Jumalan rakkautta.

Martta taas on arkisen rakkauden ja sisäistetyn uskon esikuva. Vieraanvaraisuuden ja palvelun esikuva. Rakkautena ja tekoina näkyvän uskon esikuva.

***

Martan tavoin Jeesus lähettää myös meidät palvelemaan ja kattamaan erilaisia pöytiä.

Tuttu evankeliumikertomus muistuttaa, että meillekin voi käydä niin, että sisäinen maailmamme jakautuu, pirstoutuu, ilo väistyy ja suunta häviää.

Silloin Jeesus pysäyttää kutsumalla nimeltä. Nimi avaa silmät. Voimme ymmärtää ”kuinka tarpeellista on vähän, tahi yksi ainoa”.

Kysymys ei silloin ole yksittäisestä tehtävästä. Se yksi on Kristus. Se, että ihminen saa elää Jumalan tuntemana, rakastamana ja kutsumana. Kaikki muu rakentuu sen varaan.

Tänäänkin meitä puhutellaan henkilökohtaisesti. Olemme Jumalalle nimeltä tuttuja.

Abraham, Abraham.
Samuel, Samuel.
Simon, Simon.
Martta, Martta.
Ja myös sinun nimesi.

”Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun.”