Rukous on avuksi huutamista

Aamuni ovat viime päivinä alkaneet syvällä huokauksella. Uutiset maailmalta puistattavat. Hätää ja haurautta on lähelläkin.

Sydämestä puristaa viha, väkivalta, sodat ja kylmyys. Maailman rauhattomuus ei anna rauhaa. Avuttomuudessaan sitä vain huokaisee Jumalan puoleen ja pyytää: Auta, pelasta.

Emme tiedä, milloin ihminen on alkanut rukoilla. Alkoiko se jo ensimmäisen ihmislapsen parkaisusta ja jatkuu halki elämän: kuulethan, näethän ja muistathan minua.

Vanhan testamentin alkukertomuksissa rukous on yhteisöllistä avuksi huutamista. Myös uuden testamentin kertomuksissa kerrotaan, kuinka kristityt ovat heitä, jotka ”huutavat avuksi Jeesuksen nimeä”. (Apt. 9:14, 21; 1. Kor. 1:2; Room. 10:12)

Minua lohduttaa ajatus siitä, että saan liittyä pitkään avuksi huutajien ketjuun. Tuhansien vuosien ajan erilaisissa maailmantilanteissa ja elämän olosuhteissa, ihminen on huokaillut ja huutanut Jumalan puoleen. Ja Jumala on kuullut ihmisen huudon.

En tiedä, millainen huuto sinun huuliltasi tänä aamuna kirpoaa?

Avuksi huutamien ei vaadi sanoja, ei erityisiä taitoja. Syvimmät pyyntömme ja kaipauksemme ovat läsnä jo hengityksessä.

Huokaus Jumalan puoleen kiinnittää käsillä olevaan hetkeen. Päästän irti siitä, että kaikki olisi omissa käsissäni tai omien voimien varassa.

Luterilaisen kirkon piispat julkaisivat viikko sitten piispainkirjeen rukouksesta. Toiveena on, että se liittää meidät ”Raamatun liki sataan rohkaisuun ja kehotukseen rukoilla, kiittää tai pyytää Jumalalta” ja rohkaisee huutamaan Jumalaa avuksi tässä ajassa.

Moni kaipaa, moni rukoilee, moni huokailee Jumalan puoleen ja samalla saattaa kysyä: osaanko, saanko, voinko minäkin? Onko rukous myös minua varten?

Avuksi huutajien ketjuun liittyminen ei ole vaatimus. Se ei vaadi erityisiä taitoja. Se on tuhansien vuosien ajan ollut ja on edelleen ihmisen tapa olla maailmassa.

Rukous voi olla huutamista tai yhtä lailla kuiskaamista. Se on läsnä hengityksessä, askeleissa, arkiaskareissa. Silityksissä, halauksissa. Rukous voi olla myös sanoja. Jumalan puoleen voi kääntyä omin sanoin tai turvautua vanhoihin rukouksiin, jotka ovat kannatelleet ihmisiä läpi erilaisten aikojen.

Ihminen ei ole rukousta varten, vaan rukous on ihmistä varten. Jumala ei vaadi rukouksiamme, mutta hän kaipaa yhteyttä luotuihinsa.

”Rukous auttaa suuntaamaan sydäntämme, ajatuksiamme ja tekojamme kohti niitä asioita, mitä rukoilemme. Rukous voi kuljettaa meitä kohti mielenmuutosta tai irti päästämistä. Kun mielessä vellova huoli muuttuu rukoukseksi, voi avautua tilaa sille, mikä jäi murehtimisen alle”, piispainkirjeessä sanotaan.

Rakas ystäväni,
toisinaan meitä painavat alas oman elämän murheet, toisinaan maailman hätä. Sen keskellä missä oletkin, saat luottaa siihen, että Jumala kuule huutosi tai huokauksesi niin kuin maailmassa ei mitään muuta ääntä olisikaan.

Jumala on luvannut olla sinua lähellä. Kipujen mies ja sairauden tuttava tuntee kipusi. Eikä jätä sinua yksin.

Kun et osaa tai jaksa rukoilla, Jeesus rukoilee puolestasi. Yhteinen rukous kantaa sinua silloin, kun oma rukous hiljenee.

Jumalan puoleen huutaminen auttaa.

Väkevä kuva tästä on Vanhan testamentin kertomus profeetta Eliasta, joka pakenee toivottomana ja tehtäväänsä väsyneenä vanhaa pyhiinvaellusreittiä vuorelle. Vuorella Elian ympärillä riehuvat myrsky ja luonnonmullistukset kuin vertauskuvina kaikesta siitä, mikä ihmistä elämässä saattaa riepottaa.

Lopulta myllerrys tyyntyy ja ”kuului hiljaista huminaa”. Hiljaisuudessa Elia kuulee Jumalan äänen. (1. Kun. 19: 3–13).

Hiljaisuudessa mekin kuulemme paremmin Jumalan äänen ja myös omat kaipauksemme. Hiljaisuus hoitaa ja asiat asettuvat mittasuhteisiin. Oman elämän ymmärtää lahjana ja tunnistaa kaiken sen, mistä tänään on kiitollinen. Hiljaisuudessa oikoo sielun ryhtiä, kasvaa kyky elää niin, ettemme haavoita lähimmäisemme sisintä.

Tänä aamuna pyydämme:
Jeesus Kristus,
tule rauhaksi levottomiin sydämiimme.
Suojele ihmisiä kaikkialla siellä, missä sota tekee tuhoaan.
Tee meistä rauhasi välikappaleita.

Kiitos siitä, että kuulet huutomme ja olet läsnä hiljaisessa huminassa.
Aamen